Oppia ikä kaikki!

Kun uni tulee, se tulee...

Vaikka edelliseen kirjoitukseen en juurikaan muuta osannut laittaa kuin positiivisia kokemuksia, ei elämä koiranpennun kanssa aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Meidän ja Carloksen ensimmäisiin "vastoinkäymisiin" kuului mm. seuraavaa...

Saavuttuaan uuteen kotiinsa Carlos kärsi hieman vatsavaivoista, mutta niistä selvisimme lyhyen Tehobakt-kuurin avulla. Ruokaongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän... Kun tuli aika vaihtaa Carloksen ruoka kasvattajan luona ja ensimmäisen viikon ajan meilläkin syödystä Joserasta Eukanubaan, kului lähes viikko niin, ettei pennulla juurikaan ollut ruokahalua ja vatsan toiminta oli hieman niin ja näin. Kasvattajan ohjeiden mukaan ruokaa tarjottiin normaalisti ja ohessa annettiin lisää Tehobaktia ja löysän ulosteen vuoksi myös Attapekt-tabletteja sekä juomaveteen sekoitettuna Nutrisalia.

Ruokahalu parani pikkuhiljaa ja vatsaongelmat hävisivät, mutta loppujen lopuksi tilanne normalisoitui kokonaan vasta kun huomasimme, että ruoka kelpaa vain kuivana ja lopetimme sen kostuttamisen. Vaikka pentujen kohdalla ohjeistetaan, että ruoka tulisi turvottaa etukäteen, jottei se turpoaisi koiran vatsassa, kasvattajan "siunauksella" jatkoimme ruuan tarjoamista kuivana. Minkäänlaisia vatsaongelmia ei Carlokselle ole tästä aiheutunut ja ruokahalu on hyvä :)

Kynsien leikkuu on osoittautunut myöskin mukavaksi kivunsietoharjoitteeksi minulle, koska Carlos ei kyseisestä operaatiosta juurikaan pidä. Kärsivällisesti nipsutellen kynnet kuitenkin saadaa lyhenemään, samalla kun käsieni iho tehokkaasti parkkiintuu pienten naskalihampaiden jyrsiessä jokaisen neliösenttimetrin ihoa mitä ulottuvilleen saavat. Pikkuhiljaa tämänkin pitäisi helpottua, sanovat ;)

Puremisesta puheen ollen, viikkojen karttuessa Carlos on myöskin ottanut tavaksi tehdä varsin ärhäköitä hyökkäyksiä meidän käsiämme ja jalkojamme kohtaan, josta syystä poikaa joutuu välillä useinkin viemään toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Ensi alkuun mietin, olemmeko kohdelleet koiraa jotenkin väärin, mutta Laura helpotti pähkäilyäni kertomalla käytöksen kuuluvan ikään. Olin yllättynyt puremisen ja murinan aggressiivisuudesta, mutta oppimiskokemus tämäkin - nyt olen oppinut ohjaamaan ko. käytöksen muihin asioihin tai jopa rauhoittamaan koiran syliin, mutta aina se ei vieläkään onnistu, joten välillä känkkäränkän joutuu laittamaan mietintäpaussille keittiöön.

Koirakavereiden kanssa voi harjoitella leikin lomassa puremista.

Edellä mainittujen lisäksi Carloksella on yksi piirre, josta pyrimme pääsemään eroon - varsin voimakas omistushaluisuus ja "omaisuuden" puolustusvietti silloin, kun herra on mielestään löytänyt jotain korvaamattoman arvokasta, kuten tyhjän jogurttipurkin sohvapöydältä. Monesti vaihto herkkupalaan onnistuu loppupeleissä, mutta se vaatii huimasti maanittelua ja oveluutta, sekä käsien varomista - Carlos kun saattaa ilman varoitusta yrittää salamannopeaa puraisua, jonka kerran olen saanut käsivarteeni tuta. Tällaisen käytöksen voi tosin hyvin ennakoida koiran olemuksesta: liikkeet muuttuvat lyhyiksi ja nopeiksi, koira pälyilee ympärilleen ja niska on jäykkä. Tässäkin asiassa kokemus opettaa parhaat niksit kaverin "huijaamiseksi" ja pikkuhiljaa koira näyttää myös ymmärtävän meidän käytöksestämme, että on tekemässä jotain väärin jo ennen kuin on ehtinyt itse toimintaan saakka. Lisäksi hyödyllinen harjoitus näyttää olevan leikin muodossa lelun nouto ja luokse tultua sen käskystä irti päästäminen ja herkkupalan saanti. Näin kielletyn asian saa helpommin vaihdettua.

Kaikista tämän tyyppisistä kokemuksista ja ongelmien ratkaisuista joita olette omalla kohdallanne saattaneet löytää, voipi kirjoitella tuonne kommentti-osioon :) Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, kyllä tämä elämä pienen (pian ei-niin-pienen) karvaturrin kanssa on erittäin mukavaa ja palkitsevaa, ja sekä koiran että meidän oppiminen antoisaa! Tässä eräs oppimiskokemus:

"Jaahas, mitäs tässä tapahtuu?"

"Hmm, näyttää mielenkiintoiselta, katsotaanpa."

"Kas näin, nyt minäkin tiedän mitä varten nämä muoviset sylinterit ovat!"